keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Akileija-hulabaloo

Koleahkon alkukesän ansiosta akileijat ovat kukkineet ekstrapitkään!
Aina vaan avautuu uusia nuppuja,
vaikka maassa on jo paljon pudonneitakin terälehtiä.
Monet ovat osittain kukassa edelleen!

Koska aiemmin akileijat ovat saaneet olla rauhassa peuroilta ja pupuilta,
en ajatellut niitä tänäkään kesänä suojata verkoilla,
se kun on aika työlästä puuhaa eikä tietenkään näytä kauniilta.
Noh, kun yhdestä akileijasta hävisi eräänä yönä suurin osa nupuista,
ja vain rangat olivat jäljellä,
verkotus oli pakko tehdä. 
Korkeat kananverkot vaikeuttavat kuvaamista,
mutta siitä huolimatta aika akileija-hulabaloo on luvassa eli
jostain verkon välistä sain kameran ujutettua laukaisuetäisyydelle.
Joitain lajikkeita kuvasin syystä tai toisesta muita enemmän.

Löydätkö näistä suosikkisi?


Lehtoakileija 'William Guinness'
kuuluu värityksensä puolesta omiin suosikkeihini. 
Irkkujuuret omaava akileija on pyörryttävän upea joka valossa.



Siemenistä pari vuotta sitten esikasvattamani
'Tower Pink' -akileijat ovat yhtä kukkaryöppyä,
näiden joukosta on kuulunut tasainen surina, 
kun pörrinkäiset ovat käyneet aterioimassa.





Nyt ekaa kertaa kukkivat siemenistä kasvattamani 'Petticoat Pink' -akileijat.
Olen istuttanut sen taimia vähän sinne sun tänne,
kerrannaisia kukkaterttuja on heilunut mökkipuutarhassa kiitettävä määrä.





Jo useita vuosia vanhat 'Black Barlowit' ihastuttavat joka kerta
tummanpuhuvilla kukinnoillaan.




'Christa Barlow' on aina yhtä ihana, 
sen tummanpurppuraan tuovat hauskaa keveyttä terälehtien vaaleat päät.




Barlow-perhe sai tänä keväänä uuden jäsenen.
'Blue Barlow' -lajikkeen.
Vähän lisää väriä valikoimaan!
Tämä oli sellainen heräteostos keväällä Viherlassilasta.



Sysiakileija on meillä vasta toista kesäänsä,
erinomaisen hyvin näyttää porskuttavan.
Kukintojen väri vaihtelee hauskasti kulloisestakin valaistuksesta riippuen.





Vaal.pun. lehtoakileija on aina yhtä söötti ja viattoman oloinen.
Sekin on kukkinut kuin viimeistä päivää!





Vähän näyttää siltä kuin viisi joutsenta olisi laittanut päänsä
yhteiseen tuumaustaukoon :)



Jaloakileija 'Crimson Star' on tänä kesänä ollut 
mustien pitkulaisten öttiäisten suosikki numero yksi. 
Yritin valita sellaisia kuvia, jossa ötököiden määrä olisi minimissä.







Sini-valkoinen jaloakileija, jonka kasvilapussa lukee vain akileija,
on jäänyt tarkemmalta nimeltään arvoitukseksi.
Tänä keväänä sen jostain ostin,
mutta en kyllä enää edes muista, mistä.



Japaninakileija on kääpiökokoa
ja kukkasetkin vaappuvat varsin lähellä maanpintaa
verrattuna lehto- ja jaloakileijoihin.



Tässä aika hauska kuvapari yhdestä ja samasta tuoksuakileijan kukasta,
sininen kukka saa eri valaistuksessa kameran kautta erilaiset sävyt.
Aika sininen tuoksuakileija on varsinaiselta väriltään,
joten ehkä tuo varjoisan valaistuksen kuva vasemmalla
on enemmän lähellä normia.


Kaksi valkoista jaloakileijaa, 'Kristal' ja 'Silver Queen',
eivät harmikseni selvinneet viime talvesta.
Tämän kesän uutuushankinnoista,
nukke- ja dahurianakileijasta
en ehtinyt ottaa kuvia, kun olivat jo istutettaessa kukkineet.

Esikasvatin tänä keväänä Chiltern Seedsiltä tilaamistani siemenenistä
kuusi akileijan tainta, lajikkeet olivat 'Triple Blue' ja 'Magpie'.
Jälkimmäinen on kuulemma sama kuin W. Guinness,
sen kuulin vasta, kun olin siemenet hankkinut.
Taimet löysivät paikkansa mökiltä,
ensi kesänä voi odottaa ekaa kukintaa...

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kuvakiri 4

Rikkaruohoja on saanut viime päivinä kiskoa
mökin perennapenkeistä oiken isolla kädellä, huh-huh!

Nyt taitaa olla aika ottaa kuvakavalkadin loppukiri,
se starttaa juhannuksesta ja päättyy heinäkuun alkuun!


Mummon pihalta aikoinaan mökille siirretty juhannusruusu
taisi tänä kesänä tehdä kaikkien aikojen kukkaennätyksensä.
Ruusupensas kasvaa koivujen katveessa niityn laidalla tienpientareella.
Kerrankin sen kukinta ajoittui täydellisesti juhannusaattoon,
nämä kuvat on napattu silloin.



Rakastan tätä näkyä erityisesti
ilta-auringon kullatessa ruusut
ja tuoksun täyttäessä tienoon.
Ihan tähän näkyyn tahtoo pakahtua
- varsinkin, kun tietää sen olevan kovin katoavainen.


Philippe Vapelle -jalokurjenpolvi kasvattaa muhkean lehtipehkon,
ja kananverkon ansiosta saimme ihailla sen huikean sinililaa kukintaa.
On vain ollut niin tuuliset kelit tänäkin kesänä,
että lähikuvaus tuottaa suurimmaksi osaksi epätarkkoja fotoja.


Pikkusyreenipuu Palibin lastasi hennot oksansa niin täyteen kukkaterttuja, 
että isän mukaan tuoksu mökkimäessä oli pökerryttävä :)



Palibinin kukkatertut ovat hauskasti erivärisiä sen suhteen,
miten ja minkälainen valo niihin osuu.




Mamman peruja oleva nimetön tarhapioni ennätti avaamaan nupuistaan yhden juuri juhannukseksi.


Tämän pionin tummanpunainen väri menee yli kamerani ymmärryksen.
Tai sitten vika on kuvaajassa.


En lukuisista säätökokeilusta huolimatta
onnistunut saamaan kukan terälehtien väriä
toistumaan samansävyisenä kuin omat silmäni sen havaitsivat.


Erittäin haasteellinen kuvattava oli myös nuokkutähdikki.
Istutin sen sipulit maahan viime syksynä.
Kukkavanoja tuli paljon ja ne olivat niin täynnä kelloja,
että lähes kaikki varret makasivat maassa pitkin pituuttaan.


Nuokkutähdikin kellomaiset kukat ovat
sisäpuolelta hopeanvalkoiset
ja ulkopuolelta valkovihreät.


Etelänruusuruoho on tämän kevään perennaostoksiani Viherlassilasta.
Oli pakko hankkia, kun mainostettiin perhoskasvina :)
Yhtään perhosta sen kukissa ei tosin vielä ole näkynyt,
jollei sitten öisin.
Nuppuisena siinä on todella vaikuttava tummanpinkinpurppurainen väri.


Kekkilän sivuilla etelänruusuruohoa väitettiin perennaharvinaisuudeksi,
mutta kyllä tätä aika hyvin näyttää olevan saatavilla.
Aika pitkiksi hujopeiksi kasvavat, lähes metrisiksi.


Ketoruusuruohon olen kasvattanut siemenistä.
Sen kukka on monin osin samannäköinen kuin etelänruusuruoholla,
mutta väri on vaaleanpunainen, jossain vaiheessa hieman lilaan vivahtava.


Nämä pompulat olivat viime kesänä peurojen herkkua,
nyt ne kasvavat verkkojen suojassa.
Niiltä osin kuin eivät tunge ulos kananverkon väleistä!


Molemmilla ruusuruohoilla näyttää olevan pitkä kukinta-aika.
Varsinkin näillä keleillä, kun +20 astetta istuu tiukassa.
Oletteko kasvattaneet näitä puutarhassanne?
Minusta nämä ovat ilmavia, herttaisia ja luonnonmukaisia perennoja.

Tykkään kuvailla mökkipuutarhassa iltahämärän laskeutuessa.
Kuviin tulee auringon viime säteissä usein vähän mystistä tunnelmaa,
siksi oli pakko vielä laittaa kerran särkynyt sydän


Seuraavaksi koostan akileijapläjäyksen :)
Leppoisaa heinäkuun jatkoa, auringon valoa ja kesäiloa!