sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kesän perhossaldo

Perhosia oli tänä kesänä vähän näkyvissä.
Monet lajit, jotka olivat runsaana lennossa viime kesänä,
loistivat kokonaan poissaolollaan.
Tai joistakin lajeista onnistuin kesän aikana näkemään vain yhden yksilön.
Tässä mökkimaisemista bongaamiani perhosia kuluneelta kesältä,
suurin osa kuvista on otettu heinäkuussa.

Angervohopeatäplä


Herukkaperhonen


Hohtosinisiipi oikealla ja kulunut virnasinisiipi taka-alalla.


Lauhahiipijä


Virnasinisiipiä

Vähän harvinaisempi laji, joten olin iloinen, että näitä näin useampia yksilöitä...


...ja sain jopa todistaa munintaa!


Piippopaksupäitä



Tesmaperhosia



Pikkukultasiipi



Nokkosperhosia



Juovatarhakoi

Tämän näin ihan ensimäistä kertaa elämässäni.
Niin pieni, vähän yli sentin mittainen, hohteli auringossa kuparin sävyissä.



Metsäjuovakoisa



Lanttuperhosia


Tämä oli joku mittareista, ja lajinkin jo kerran sain määritettyä,
mutta en kirjoittanut ylös ja nyt en enää muista.
Oli joku laji, jossa paljon vaihtelua ulkonäössä.


Piirtoyökkönen


 Niittoyökkönen


Kokonaan poissa olivat tänä kesänä keisarinviitat, ohdakeperhoset ja amiraalit,
jotka yleensä liitelevät loppukesän perhosperennoissa.
Nyt niissä on ollut hiljaista.


Kevään perhossaldon voit kurkata näistä kahdesta aiemmasta postauksesta:



perjantai 8. syyskuuta 2017

Missä ötökät?

Omituinen kesäsää ei hellinyt
hyönteisistä ravintonsa saavia lintuja
ja niiden pesintää. 


Ötököiden vähäisyys on ollut kesän ja syksyn aikana todella silmiinpistävää!
Ainakin meidän mökkimaisemissa verrattuna aiempiin kesiin lähiaikoina.


Parina päivänä ojanvarressa näkyi paljon leppäkerttuja,
joten nämä tallensin silloin.



Ja jossain kohtaa lenteli muutamia kultakuoriaisia.




Nyt syyskuun alussa rikkaruohoja kitkiessä on kyllä tullut esille 
monenlaista mönkijää ja kipittäjää kasvien suojista.
Ja paljon hämähäkkejä!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Japanilaisia ihanuuksia

Olen kovin iloinen, että Japanista kotoisin olevat lajit
ovat menestyneet mökkipuutarhassa tänä kesänä.
Viileähköt kelit ovat näköjään sopineet ainakin näille kahdelle:

Karvakonnanliljalla on tosi hauska nimi.
Tricyrtis hirta on alunperin kotoisin Japanista.


Hankin kasvin vasta tänä keväänä  Vakka-Taimesta
ja oli ihana yllätys, että se kukki jo tänä vuonna!


Ja millaisin kukin!
Huikea, vähän orkideamainen, tähtimäinen kukka,
jossa upeita yksityiskohtia.


Posliinivuokko kasvaa kotoperäisenä Japanin Honshun saarella,
jossa se tosin valitettavasti on nykyään uhanalainen.
Niinpä tuntuu sitäkin ihanammalta, että yksi posliinivuokko on löytänyt kodin 
mökkipuutarhastamme koivun katveesta ja tuntuu asettuneen,
koska kukkii nyt ensimmäistä kertaa. 
Kasvi on tainnut olla meillä nyt pari vuotta,
myös se on hankittu Vakka-Taimesta.


Anemonopsis macrophyllaa olen kuullut kutsuttavan valevuokoksi,
oikeasti se kuuluu leinikkikasvien sukuun :)
Nuppuvaihe tuntui kestävän ikuisuuden ja osa nupuista ehti kuivahtaakin,
mutta onneksi nyt on auennut useampi 
ja voi jee, miten tykkään kukan hienostuneista sävyistä!


perjantai 25. elokuuta 2017

Sötkötys

Ruuanlaitto ei ole koskaan ollut lempipuuhaani,
niinpä useimmiten kutsun tekemiäni ruokia sötkötyksiksi.
Sellainen on myös tämä postaus,
jossa on satunnaisia kuvia mökkipuutarhan kukkijoista. 

Hurjan tuulisen kesän vuoksi kukkien kuvaaminen on jäänyt vähemmälle,
koska tarkkoja kuvia ei ole tahtonut saada millään konstilla.
Akileijat saivat jo ihan oman postauksensa,
joten tässä muita katseenvangitsijoita,
joita on kukkinut mökillä juhannuksen jälkeen.

Hajulaukka on kasvi, jonka herkän kauneuden
tajuaa kunnolla vasta lähietäisyydeltä 
ja kurkkaamalla nuokkuvien kukkien sisäpuolelle.



Tähtilaukka osaa olla varsin herkkä pallo!


Samaa värimaailmaa edustaa nuokkulaukka.
Ainakin pari viikkoa normiaikaa myöhemmin 
pioni Sarah B:n nuput sanoivat vihdoin POKS!
Tästä puutarhan iki-ihanuudesta on hauska ottaa kuvia,
koska kukat ovat eri vaiheissaan varsin erinäköisiä.
Oikeita karaktäärejä!
Ja terälehdistä muodostuu välillä hassujakin muotoja.
Niinpä Sarahista on tässä useampi otos!









Muutamana aiempana keväänä olen esikasvattanut orvokkeja siemenistä.
Nyt näitä niiden jälkeläisiä putkahtelee eri paikoista
useissa eri väriyhdistelmissä.
Hauskasti joiden orvokkien viirut tuovat mieleen hämiksen jalat!



Viime talven jäljiltä yrttilaatikossa sinnitteli omenamintun lisäksi
pilli- ja ruohosipuli, jälkimmäisen kukkien lila sävy oli ilahduttava.


Illakon pitäisi houkutella perhosia.
Yhtään en ole nähnyt, ainakaan päiväsaikaan.


Hopeatäpläpeippiä ilmestyy joka vuosi yllättäviin paikkoihin.
Tämä oli vain pieni alku keväällä, heinäkuussa jo varsinainen pehko.


Vihdoinkin saan nähdä, kun siemenestä kasvattamani harjaneilikat kukkivat.
Aiempina kesinä en ole muistanut suojata niitä riittävän ajoissa ja
puput sekä todennäköisesti myös peurat ovat popsineet nupputupsut.




Tänä kesänä ei kukkinut kuin kaksi sormustinkukkaa,
toinen oli valkoinen ja toinen vaaleanpunainen.





Erilaisia unikoita kylvin aika reippaasti, aina liian tiheään.
Taisi joukossa olla myös aiemmilta vuosilta itsestään kylväytyneitä.
En valita - mitä enemmän unikoita, sitä parempi!




















Monivuotinen kääpiöunikkokin sinnittelee, 
vaikka ensin aina kevään tullen luulen sen menehtyneen talven aikana,
kunnes maasta pukkaa harmaanvihertäviä lehtitupsukoita muiden kasvien lomasta.


Kangasajuruohon halusin olevan perhosille herkuttelupaikka,
mutta eipä niitä näkynyt näilläkään. 
Ainoastaan murkkupesä löytyi keskeltä tupasta. Höh!


Siemenestä kasvattamani monivuotiset punapäivänkakkarat
räjäyttävät aina pankin, 
kun huikeat pinkit pläjäykset ilmestyvät mökkipuutarhaan. 
Onneksi joukossa on tasapainottamassa noita herkemmän vaaleanpunaisia,
ettei mene ihan liian ärtsyksi :)



Vain yhden nupun jaksoi tänä kesänä pinnistää meillä vielä melko nuori pioni
'Coral Charm'. Sekin kukki kolmisen viikkoa myöhemmin kuin viime kesänä.




Ja ihan loppuun vielä yksi kuva Sarah B:stä