perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kuvakiri 2

Kuvakiri jatkuu kakkososalla,
tervetuloa mukaan toukokuun lopulta kesäkuun alkupuolen tunnelmiin!

Japaninruusukvitteni on vuodesta toiseen samankokoinen,
se ei pahemmin kasva, mutta kukki kuitenkin kauniisti lohenpunaisin sävyin.


Valkoista jättilaukkaa en voinut ihailla tänä kesänä, koska peura söi nupun.
Violetit ukkolaukat säästyivät, varmaan verkottamisen ansiosta.
Aiemmin laukkoja ei ole tarvinnut suojata, nyt näköjään rouskuttavat niitäkin.



Laukat ovat kyllä varsin kuvauksellisia
kaikissa elonsa vaiheissa,
ehkä kutkuttavin vaihe on tämä nupusta ulos kurkoitus.


Valkoiset libanoninlaukat kukkivat aina vähän huomaamattomasti.
Ovat ihan nättejä, mutta melko matalina jäävät aina vähän paitsioon.


Ekaa kertaa arovuokot loistivat hienona kokonaisuutena koivun katveessa,
sillä aiempina kesinä nuppuja on syöty roppakaupalla.
Nyt eivät päässeet elukat rouskuttamaan, kun muistin suojata riittävän ajoissa.


Anatolianpikarililja ei ole mikään koreilija,
mutta kiva lisä mökkikukkapenkkiin.


Tulppaanit ovat taantuneet, mutta tässä kuvia joistakin.
Uusia en istuttanut viime syksynä kuin yhden pussillisen.
En jaksa suojata niitä kaikkia talttahampailta!

Keltapunainen darwin-tulppu Apeldoorn´s Elite
kuuluu isän istuttamiin, samoin kuin oranssit Triumfit.




Tämäkin on jonkin sortin Triumf.
Varsin jämäkkä ja vakuuttava olemus.



Todella monta vuotta ovat jaksaneet pinnistää esille
vaaleanpunaiset Ollioules-tulppaanit.
Kurkistin terälehtien sisälle.


Ripsureunainen Louvre kukki useamman viikon
vaihtaen väriä pinkistä tummempaan liilaan.
Pionikukkaiset ovat taantuneet todella nopeasti,
mutta yksi Finola Louvren taustalla vielä näkyy.



Ebony ja Ivory -mixistä se tummempi laji.


Tämän piti olla vaaleanpunainen Yonina,
mutta kurvikas tulppaani on kylläkin aluksi kellertävä
ja muotoutuu vanhetessaan valkoiseksi maljamaiseksi ihanuudeksi.



Ja tässä ne uutuustulput, 
niiden olemus ja väri eivät ihan vastanneet 
myyntipussukassa ollutta markkinointikuvaa.
Tämä on La Belle Epoque.




Narsissit tuntuvat kärsineen eniten kahdesta viimeisimmästä talvesta.
Vain pari lajiketta näki tänä keväänä päivänvalon.
Eikä niidenkään kukinta ollut kovin runsasta.
Tässä komeilee Polar Ice.


Ja tämä vitivalkoinen kaunotar on White Marvel.



Loistoesikko sinnitteli ensimmäisen talvensa ja selvisi joten kuten hengissä.


Unelmatädyke muutti mökille vasta tänä kesänä.
Sievä ja simppeli.


Vaaleanpunainen lemmikki kukki nyt ensimmäistä kertaa.
Apua, miten söötti sekin on!


Dramaattisen tummapikarililjan hankin tänä keväänä Vakka-Taimesta,
ilokseni siinä oli jo pari kukkaakin.



Keväisissä istutuspuuhissa oli mukana myös tämä hassu kurre,
joka laittoi kanssani tassut multaan.
Oli aika vilkas tapaus!


14 kommenttia:

  1. Miten kaunis tuo ripsureuna tulppaani.
    Ja vallan mainio kurre. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tässä pohdiskelin, että ensi syksynä haluaisin istuttaa lisää laukkoja ja narsisseja, tulput taitaa taas jäädä vähemmälle.

      Poista
  2. Puutarhatöissä on hyvä olla apulaisia :)
    Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä apulaisesta ehkä oli enemmän huvia kuin hyötyä :)

      Poista
  3. Taas niin kauniita kuvia, kuinka monimuotoisen ihana tuo kukkien määrä voikaan olla! Mainio myös tuo kurre poseeraamassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihan kaikkia kukkijoita ei edes ehdi ikuistaa, saatikka laittaa blogiin asti, ja kun mökkipuutarhan lisäksi on niitä luonnonkukkiakin, niin kyllä kesä on ihanaa aikaa!

      Poista
  4. Suloisia kukkijoita. Noiden puutarha-apulaisten ansiosta meillä kasvaa pieniä tammenalkuja lähes joka kukkapenkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä veijari oli kyllä aika veikeä pakkaus. Ei tosin ole enää näkynyt, liekö käynyt liian tuttavalliseksi jonkun kylän kissojen kanssa...

      Poista
  5. Monenlaista tulppaania ja muuta kukkaa. Nättejä! Mutta voiton vei siltikin Kurre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurre oli kyllä hauska tapaus, varsinainen vipeltäjä. Kiersi minuakin ympäriinsä monen monituiset kerrat.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!